Partiotoiminta alkoi Suomessa 1910luvulla, ja Kainuuseen alkoi heti kiiriä tietoja uudesta, innostavasta ja reipasta ulkoilmaelämää korostavasta toiminnasta, josta pojat kiinnostuivat. Alkuvaiheessa partiotoimintayksiköistä käytettiin erilaisia nimityksiä. Pääsääntöisesti alkuvuosina kutsuttiin partioosastoksi, jos partio toimi jonkun muun järjestön, esim. urheiluseuran alaisuudessa, ja partiojärjestöksi, jos se toimi omana yhteisönään. Hakkapeliitoilta lainattua lippukuntatermiä alettiin käyttää vasta vuonna 1937 tai 1938.

Ilmeisesti partioaatteen toi Kajaaniin Haminasta tullut n. 20vuotias lennätinvirkailija. Partiopoi kien äidit valmistivat partiopuseroita pojilleen lennätinvirkailijalla olleen puseron mallin mu kaan. Partiotoiminnan tuloon Kainuuseen vaikutti myös tuolloin Helsingin NMKY:n sihteerinä toimineen Verneri Louhisusi Louhivuoren vierailu ja puhe seminaarin juhlasalissa. Tuossa tilaisuudessa keskusteltiin yhdistyksen perustamisesta Kajaaniin. Kivekkäät perustettiin vuonna 1910, ja se toimi piilossa julkisuudelta partiotoiminnan kiellon aikana vuodesta 1911 aina vuoteen 1917 asti.

Partiotoiminnan ollessa kiellettyä Kajaanissakin piti varoa santarmeja ja venäläisiä sotilaita. Partiopuku ja merkit piilotettiin ulkona liikkuessa päällysvaatteiden alle, ja siten uskallettiin tehdä retkiä Kajaanin ympäristöön.

Kun julkinen partiotoiminta taas oli sallittua keväästä 1917, oli innostus Kajaanissa aluksi suurta. Partiotyttö ja partiopoikayhdistyksien perustamista puuhannut kokous pidettiin Kajaanin kaupungintalolla 29.4.1917.” Vuosikymmenen lopulla partiotoiminta hiipui Kajaanissa.

Piti odottaa 1920 – luvun puoliväliin asti, ennen kuin Kajaaniin syntyi pysyvämpi lippukunta. Vuoden 1924 syksyllä eräänä lokakuisena aamuna aamuhartauden loputtua Väinämöisenkadun yhteislyseossa asteli esiin partiopukuinen kansakoulunopettaja Väinö Mäkelä. Oppilaiden vanhempien pyynnöstä hän kertoi lyseolaisille partioaatteesta ja kehotti partiolaiseksi haluavia saapumaan seuraavana sunnuntaina partiojärjestön perustavaan kokoukseen Kajaanin sähkölaitoksen pihalle. Tuossa kokouksessa perustettuun partiopoikajärjestöön (lippukuntaan) liittyi heti yli sata poikaa, jotka järjestettiin joukkueisiin ja vartioihin, määrättiin johtajat ja suunniteltiin toiminnan alkua. Näin oli perustettu Kainuun vanhin edelleen toimiva lippukunta Kajaanin Eränkävijät (KEK).

Lippukunnan perustamispäivämäärästä on eri tietoja. Kainuun Sissi lehdessä vuodelta 1926 päivämääräksi mainitaan 26.10.1924. KEKin 25 ja 30vuotisjuhlajulkaisuissa päivämäärää ei mainita, mutta 50vuotisjuhlajulkaisussa päivämääräksi on mainittu 24.10.1924, samoin kuin 75vuotisjuhlajulkaisussa. Jos perustamispäivä oli sunnuntai, kuten varhaisimmissa tiedoissa mainitaan, niin silloin perustamispäivä on 26.10.1924.

Aluksi innostus oli suurta, pidettiin vartioko kouksia kerran viikossa, harrastettiin urheilua ja järjestettiin partiokilpailuja. Retkiä tehtiin mm. Sokajärven, Valkealammen, Vimpelinlammen ja Karankalammen maastoihin.

Syksyn saavuttua Kajaanin Eränkävijöiden partio toiminta käynnistyi uudelleen, vaikka vaikeuksia kin oli. Hankaluutena olivat samat ongelmat, jotka vaikeuttavat toimintaa nykyisinkin. Oli puutetta vartionjohtajista, rahasta ja kokoontumistiloista. Monet vartionjohtajina toimineet lyseon ylä luokkalaiset olivat jättäneet partion. Aikuisten keskuudessa suhtautuminen partioon oli laimeaa, mutta partiopojat itse olivat innokkaita. Koska silloisen pormestarin poika oli partiossa, partiolaiset saivat pormestarin piharakennuksesta käyttöönsä pienen, tyhjän tuvan ja nikkaroivat sinne huonekalut.

Kajaanin Eränkävijöiden toiminnan alkaessa retkeily ja leireily olivat melko tuntemattomia Suomessa. Tuohon aikaan partio oli ainoa nuorisojärjestö, jolla leirit ja retket kuuluivat oh jelmaan. Aarne Aki Perttala kertoo, kuinka ihmetellen katselivat kajaanilaiset pitkiä poikarivistöjä, jotka reppu selässä marssivat varhaisena sunnuntai aamuna ulos kaupungista.

Kuusikymmentäluvun alussa johtajapula oli jälleen Kajaanin Eränkävijöiden kiusana. Se vaikutti esim. kolkkapoikatoimintaan siten, että johtajan muutettua toiselle paikkakunnalle toiminta hiljentyi.